Monet tahot ovat pyrkineet ymmärtämään, miten koulujen tulisi muuttua, jotta ne vastaisivat yhä monimutkaisemman, muuttuvan ja epävarman yhteiskunnan vaatimuksiin. Jotkut ovat keskittyneet opettajien ammatilliseen kehitykseen, jotkut johtoryhmien rooliin koulutusalan muutosten edistäjinä ja jotkut koulujen ja paikallisyhteisön yhteistyön parantamiseen.

Koulun ja yhteisön välinen suhde toteutuu usein virallisessa muodossa nimettyjen järjestöjen ja yhdistysten puitteissa, mutta myös epävirallisemmin kokemusten jakamisen, tapaamisten, keskustelujen jne. kautta. Koulujen on kuitenkin oltava yhteisöissään instituutiona voimakkaammin läsnä, sillä lähiyhteisö ei koostu ainoastaan oppilaiden perheistä, vaan myös kaupungin hallinnosta, sosiaali- ja terveyspalveluista, koulutuskeskuksista ja korkeakouluista, kulttuuri- ja urheilukeskuksista, naapurustoyhdistyksistä, kirjastoista, museoista, paikallisista tiedotusvälineistä jne. Koulujen ja lähiyhteisöjen väliset kumppanuudet ovat jo itsessään arvokkaita demokraattisen koulutukseen osallistumisen ilmaisuja, jotka mahdollistavat koulutusprosessien parantamisen.

Tässä saavutetut edistysaskeleet voivat auttaa vastaamaan koulujen haasteisiin, joita ne kohtaavat pyrkiessään parantamaan toimintaansa. Erilaiset aloitteet toimivat konkreettisina esimerkkeinä koulun ja lähiyhteisön välisen suhteen arvosta:

• Koulutukseen liittyvä yhteisön toimintasuunnitelmat, (paikallisten julkisyhteisöjen ja muiden koulutusalan sidosryhmien yhteistyö erityisesti heikommassa asemassa olevien oppilaiden tukemiseksi),
• Educating cities -verkosto (tukee koulutusta yhteiskunnallisen muutoksen välineenä),
• Kunnalliset koulutusneuvostot,
• Koulutusta koskevat paikalliset sopimukset(paikallisten päättäjien ja erityyppisten tahojen sopimus, jolla vahvistetaan sitoutumista koulutukseen).

On tärkeää, että yhteistyö perustuu tukeen ja keskinäiseen luottamukseen.Yhteisö osallistuu koulutuksen kehittämiseen muun muassa vahvistamalla koulujen työtä ja tarjoamalla resursseja, osallistumalla yhteisiin hankkeisiin ja edistämällä toimielinten välistä yhteistyötä.Toisaalta koulut osallistuvat lähiyhteisöjen kehittämiseen takaamalla oikeuden koulutukseen, edistämällä identiteetin ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, tekemällä yhteistyötä yhteisissä ehdotuksissa, avaamalla ovensa lähistön asukkaille, sitoutumalla kansalaisten tekemiin aloitteisiin, luomalla verkostoja jne.Tämän vuoksi on perusteltua siirtyä avoimempaan, joustavampaan ja osallistavampaan kouluopetukseen.

Koulujen ja niiden lähiyhteisöjen välistä yhteistyötä voidaan tehostaa koulutuksen hallinnoinnin alalla järjestämällä yhteisiä seminaareja, julkaisemalla koulutusta koskevia tiedotteita, varaamalla tiloja ja aikoja keskusteluille jne. Tällaisten toimien toteutuminen edellyttää kuitenkin arvojen ja kiinnostuksenkohteiden jakamista, yksilöllisten ja kollektiivisten asenteiden muuttamista, tarvittavien institutionaalisten toimintamuotojen muuttamista, omien tyylien ja dynamiikan luomista ja yhdessä kasvamista.

Myös verkostoituminen tarjoaa tilaisuuden harjoittaa tehokkaasti järjestelmällistä, koordinoitua ja täydentävää yhteistyötä, joka kykenee luomaan synergioita ja suhteita avoimissa ja moninaisissa tiloissa yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi erityistoimien avulla. Koulujen ja niiden lähiyhteisöjen on osallistuttava aktiivisesti verkostoitumiseen, joka perustuu keskinäiseen oppimiseen kriittisen pohdinnan, itsearvioinnin ja tiedon jakamisen kautta.

Tämä antaisi kouluille ja niiden yhteisöille mahdollisuuden tarttua uusiin myönteisiin haasteisiin, nopeuttaa koulutussuunnitelmien kehittämistä, oppia innovatiivisista käytännöistä ja edistää vastavuoroisia suhteita.Verkostoitumisen kytkemisen koulujen ja niiden yhteisöjen kehittämiseen olisi kuljettava käsi kädessä koulutusprosesseja tehostavien organisaatiomuutosten kanssa.

Koulutusalan johtajien ja päälliköiden toimista voisi tulla näiden dynaamisten prosessien tukipilari, jolla tuettaisiin toivottuja ja välttämättömiä muutoksia erityisesti heikoimmassa asemassa olevissa yhteisöissä ja joka viime kädessä parantaisi oppilaiden hyvinvointia ja elämänkulkua.

José Luís Muñoz Moreno on soveltavan kasvatustieteen professori Barcelonan autonomisessa yliopistossa ja on organisaatioiden kehittämisen tutkimus- ja tutkimuskeskuksen CRiEDOn jäsen. Hänen päätutkimusalueensa liittyy sosiaaliseen osallistumiseen koulutuksen alalla.