Oppijoiden resilienssin ja hyvinvoinnin perustana oleva koherenssin tunne vahvistuu, kun tehtävät ovat heille ymmärrettäviä, hallittavissa ja mielekkäitä (Rawson, 2021). Jos oppilaat vaistoavat, että se, mitä heitä pyydetään tekemään, on merkityksellistä heidän omien mielenkiinnon kohteidensa kannalta, oppiminen on todennäköisemmin luontaisesti motivoitunutta ja kasvuhakuista. Oppilaat menestyvät saadessaan oppimismahdollisuuksia, jotka eivät estä koherenssin tunteen kasvamista vaan edistävät sitä. Tällaisten mahdollisuuksien tarjoaminen edellyttää opettajilta taitoa tulkita pedagogisia erityistilanteita ja yksilöiden erityistarpeita ja reagoida niihin luovasti. Oppimisesta tulee sitä kestävämpää ja paremmin muutosta tukevaa, mitä enemmän opetusta mukautetaan itse oppijoiden kehittämistehtäviin ja mielenkiinnon kohteisiin sopivaksi. Kasvatuksen ydintoimintaan kuuluu se, että joku opettaa jotakin merkityksellistä jollekin (Biesta, 2012). Siten oppijalla on tunne, että kyseessä on jotakin, joka liittyy häneen itseensä ja hänen suhteeseensa oman kehonsa, muiden ihmisten ja maailman välillä.

Siksi opettaja henkilönä on tärkeä osa tehokasta oppimista. Yksi opettajan ydintaito on kyky olla läsnä (Rodger & Raider-Roth, 2006), kyky lukea ja ymmärtää (usein odottamattomia ja ainutkertaisia) pedagogisia tilanteita ja kyky reagoida tavoilla, joista on hyötyä kaikille asianomaisille. Se tarkoittaa kyseisen hetken tunnekuvion vaistoamista ja kykyä reagoida sopivilla sanoilla, eleillä, kehon kielellä ja toiminnalla. Opettajien on oltava henkisesti läsnä voidakseen tulkita pedagogista hetkeä, ja oppilaiden on tunnettava, että opettaja näkee, kuulee, tunnistaa ja hyväksyy heidät ja luo oppimismahdollisuuksia, joihin he voivat samaistua. Kysymys onkin, miten tämän kyvyn voi oppia.

Olemme steinerkasvatuksen alalla löytäneet yhden vastauksen tähän kysymykseen: opettajille mukautettu teatteriklovneria. Viimeisen 25 vuoden aikana olemme harjoittaneet ja tutkineet tätä lähestymistapaa (Lutzker, 2007, 2012, Bryden & Rawson, 2022) aluksi kieltenopettajien, mutta nykyisin myös luokanopettajien kanssa. Useimmat steinerpedagogiset opettajankoulutusohjelmat Saksassa (ja nykyään myös yhä useammin muissa maissa) kattavat klovnerityöpajoja, jotka joko sisältyvät ohjelmaan tai suoritetaan viikonloppukursseina.

Teatteriklovnerian työpajoissa tehdään lämmittelyjä, joissa osallistujat luovat yhteyden itseensä, tilaan ja ryhmään, sekä valmistelevia harjoituksia, jotka innostavat yhteisölliseen leikkisyyteen ja uteliaisuuteen. Osallistujat tekevät ryhmissä, pareittain tai yksin improvisaatioita ryhmän tarkkaillessa esiintyjiä kannustavalla tavalla. Työpajan vetäjä pyrkii luomaan turvallisen ja suojaavan sosiaalisen tilan, jossa vallitsee vastavuoroisen tuen ja välittämisen ilmapiiri. Sen ansiosta osallistujat voivat kurottaa ruumiillisten rajojensa yli, päästää irti ja heittäytyä hetkeen (vakavan) hauskuuden, leikillisyyden ja löytämisen tunnelmassa. Prosessi on aina mielenkiintoisempi kuin sen tulos.

Harjoitusten, pelien ja improvisaatioiden tarkoituksena on altistaa osallistujat klovnin näkökulmalle, jossa maailma kohdataan avoimin sydämin ja uteliaina näkemään ja hyväksymään se, mitä tapahtuu. Ongelmia ja turhaumia kunnioitetaan niiden tarjoamien lahjojen ja yllätysten vuoksi. Klovni höydyntää tilanteen joustavuutta ja tavoittaa ihmisen syvemmältä sydämen eikä järjen kautta.

Tämä ei ehkä kuulosta kovalta työltä, mutta voi vaatia suurta rohkeutta päästää irti opituista reaktioista ja tavoista ja avautua hetkelle sekä reflektoida asiaa rehellisesti jälkikäteen. Prosessissa, jonka tarkoituksena on antaa tilanteen puhutella, on yhtä tärkeää, että ”yleisö” (eli muut osallistujat) tarkkailevat samalla hyväntahtoisesti ja prosessia reflektoidaan myöhemmin. Jakaminen ja itsereflektointi jälkikäteen ovat tärkeä osa tutkiskeluprosessia, jossa myös muut ilmaisevat osallistujalle, mitä he kokivat. 

Martyn Rawson on toiminut steineropettajana vuodesta 1979 sekä Britanniassa että Saksassa. Tätä nykyä hän opettaa Hampurissa ja toimii aktiivisesti myös opettajankoulutuksen maisteriohjelmassa Freie Hochschule Stuttgart -korkeakoulussa. Hän on myös Taiwanissa sijaitsevan National Tsing Hua Universityn kunniaprofessori.

Lisälukemista:

• Biesta, G. J. J. (2012). Giving teaching back to education: Responding to the disappearance of the teacher. Phenomenology and Practice, 6(2), 35-49.
• Bryden, C., & Rawson, M. (2022). Theatre clowning in L2 teacher learning: An example from Waldorf/Steiner education. L2 Journal, 14(3).
• Lutzker, P. (2007) The Art of Foreign Language. Improvisation and drama in teacher development and language learning. Tübingen and Basel. Franke Verlag.
• Lutzker, P. (2012). Developing artisty in teaching: New approaches to teacher education. Research on Steiner Education, 3(1), 52-58.
• Rawson, M. (2021). Steiner Waldorf Pedagogy in Schools. A critical introduction. Abingdon and New York Routledge.
• Rodger, C. R., & Raiser-Roth, M. B. (2006). Presence in teaching. Teachers and Teaching: theory and practice, 12(3), 265-287.